![\"\"](\"https:\/\/www.teija.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/08\/Nayttokuva-2026-08-24-kello-22.17.30.png\")
<\/figure>\n\n\n\nLapsuuden lempikirjani sivuilla on erimuotoisia aukkoja<\/strong>. Niiden kautta voi kurkistaa eteenp\u00e4in ja arvailla, mit\u00e4 muumeille seuraavaksi tapahtuu. T\u00e4m\u00e4 Tove Janssonin Kuinkas sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n? -kirjan nerokas idea toimii vertauskuvana koko el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 kaikilla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita<\/strong> \u2013 pieni\u00e4 aukkoja, joista n\u00e4emme vilauksen jostain uudesta, ennen kuin olemme p\u00e4\u00e4sseet perille. Emme vain koskaan tied\u00e4 varmasti, mit\u00e4 tulee lopulta tapahtumaan.<\/p>\n\n\n\n Samalla tavalla katsomme aukkojen l\u00e4pi menneisyyteen<\/strong>. Muistamme sielt\u00e4 mielemme valitsemia yksityiskohtia, ja jotkut hetket ovat kadonneet mustiin aukkoihin, jotka muisti p\u00e4\u00e4tti pyyhki\u00e4 pois.<\/p>\n\n\n\n Moni muistaa lapsuudestaan parhaiten<\/strong> lelut ja leikit, mutta min\u00e4 muistan materiaalit, v\u00e4rit ja paperikaupat. Minua kiehtoivat jo pienen\u00e4 erilaiset pinnat ja sekatekniikat.<\/p>\n\n\n\n Jotkut muistot s\u00e4ilyv\u00e4t onneksi kirkkaina.<\/strong> Muistan, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 paperiin leikatut aukot olivat lapsena minusta hyvin kiehtovia. Muistan el\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s er\u00e4\u00e4n lastentapahtuman Nokian Kankaantakana vuosien takaa, ajalta ennen kuin aloitin koulun.<\/p>\n\n\n\n Sein\u00e4ll\u00e4 oli jonkun itse tekem\u00e4 piirustus puusta<\/strong>, jonka runkoon ja oksiin oli askarreltu pieni\u00e4 luukkuja kuin oviaukkoja. Kun niit\u00e4 raotti, sis\u00e4lt\u00e4 kurkisti peikkoja. Tuossa hetkess\u00e4 oli samaa taikaa kuin Janssonin kirjassa.<\/p>\n\n\n\n Samalta ajalta muistan Nokian torin laidalla<\/strong> olleen pienen sekatavarakaupan, jonka alahyllyll\u00e4 oli myynniss\u00e4 pieni\u00e4 vihkoja. Niiss\u00e4 oli mustat kannet, joita koristi mosaiikkimainen, v\u00e4rik\u00e4s kuvitus. Halusin niit\u00e4 vihkoja aina vain lis\u00e4\u00e4 \u2013 en niink\u00e4\u00e4n piirtely\u00e4 varten, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niiden kiehtovien kansien takia.<\/p>\n\n\n\n Mustan ja v\u00e4rien liitto jatkui Kankaanp\u00e4\u00e4n ala-asteella<\/strong>, kun opettelimme raaputustekniikkaa. Ensin paperi v\u00e4ritettiin t\u00e4yteen kirkkaita vahav\u00e4rej\u00e4, ja koko komeus peitettiin mustalla vahaliidulla. Kun mustaa pintaa raaputti, alta paljastui v\u00e4rien loisto. Innostuin t\u00e4st\u00e4 tekniikasta niin valtavasti, ett\u00e4 esittelin ja opetin sit\u00e4 kaikille, jotka vain suostuivat katsomaan.<\/p>\n\n\n\n Toinen suuri oivalluksen hetki tapahtui<\/strong> R-kioskilla, kun olin 7-vuotias. Siell\u00e4 myytiin pieni\u00e4 leimasimia, jotka vetiv\u00e4t minua puoleensa magneetin lailla. Kun sain haalittua kokoon tarpeeksi kolikoita, ostin mustan silm\u00e4-leimasimen. Se oli mielest\u00e4ni valikoiman mielenkiintoisin.<\/p>\n\n\n\n Leimasin silmi\u00e4 intohimoisesti<\/strong> jokaiseen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ni paperiin, kunnes muste er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 loppui. Lamaantumisen sijaan keksin ratkaisun: hoksasin, ett\u00e4 voin v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 leimasimen kumisen kuvion eriv\u00e4risill\u00e4 tussilla ja jatkaa leimailua. Se oli kenties ensimm\u00e4inen oma sekatekniikan ja soveltamisen oivallukseni.<\/p>\n\n\n\n \u201dLeikkaa ja liimaa\u201d -askartelu kuului lapsena lempipuuhiini<\/strong> heti, kun sormeni alkoivat olla siihen tarpeeksi n\u00e4pp\u00e4r\u00e4t. Vuosia my\u00f6hemmin hain oppia askarteluihin ja taiteiluihin erilaisilta opistojen kursseilta ja lopulta jopa taidekoulusta. Siell\u00e4 oli mahtavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokeilemaan kaikkia perinteisi\u00e4 taidegrafiikan menetelmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Loppujen lopuksi mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 tiukoista<\/strong>, perinteisist\u00e4 tekniikoista ei kuitenkaan vienyt minua t\u00e4ysin menness\u00e4\u00e4n. Grafiikan opettajani oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei grafiikassa ole sijaa virheille ja sattumuksille. Joissain tekniikoissa ei tietenk\u00e4\u00e4n juuri olekaan. Huomasin kaipaavani nimenomaan vapaampaan tekemiseen, jossa kokeiluilla ja sattumalla on iso mahdollisuus, eik\u00e4 kaiken tarvitse olla alusta asti niin tarkkaan suunniteltua.<\/p>\n\n\n\n Parhaan oivallukseni taidekouluaikana<\/strong> tein t\u00e4ysin vahingossa<\/strong>. Minun piti painaa paperille saman puupiirrosvedoskuvion p\u00e4\u00e4lle toiseen kertaan samalla laatalla mutta eri v\u00e4rill\u00e4 (syvent\u00e4\u00e4kseni v\u00e4ris\u00e4vy\u00e4), mutta asetinkin laatan vahingossa toisinp\u00e4inensimm\u00e4isen vedoksen p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 sen yl\u00e4reuna tulikin alas. Japanilaisen Hokusai-aallon inspiroima kuvioni muuttuikin ikuisuussilmukaksi (infinity-symboliksi), ja olin lopputuloksesta aivan riemuissani.<\/p>\n\n\n\n Olenkin edelleen samalla kokeilun ja \u201daskartelun\u201d tiell\u00e4.<\/strong> Nyky\u00e4\u00e4n se tarkoittaa kollaaseja, sekatekniikoita, kalligrafiaa, paperinsidontaa ja muita paperit\u00f6it\u00e4 \u2013 my\u00f6s kolmiulotteisia muotoja. T\u00e4rkeint\u00e4 minulle ei ole valmis reitti, vaan se, mit\u00e4 kaikkea voi kokeilla ja yhdist\u00e4\u00e4. Kyse on kokeilun ja l\u00f6yt\u00e4misen prosessista, jossa matka on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4seminen \u2013 ellei jopa t\u00e4rke\u00e4mpi.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aukkoja, leimasimia ja sattuman sallimista…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"default","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-142","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-taiteilut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/142","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=142"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/142\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":178,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/142\/revisions\/178"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=142"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=142"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/teija.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=142"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}