Ihastuin pikkiriikkisistä lasihelmistä (joita kutsutaan siemenhelmiksi) tehtyihin värikkäisiin koruihin ja esineisiin vuosia sitten Meksikossa. Alkuperäiskansojen käsityöläiset myyvät siellä töitään usein jalkakäytäville tai torien laitamille levitettyjen vilttien päältä tai pienistä myyntikojuista.
Vilkkaan liikenteen pauhussa ja katuhälinässä, katukiveyksen reunalla, suoraan auringon paahteessa istumassa saattaa nähdä vaikka iäkkään mummon, rotevan keski-ikäisen miehen, nuoren tytön tai pojan poimimassa tarkasti pieniä helmiä lautaselta helmityöhönsä. Eipä onnistuisi minulta.
Nuo jotenkin hyvin ylvään ja kunnioitettavan näköiset miehet olivat pukeutuneet valkoiseen, erivärisillä langoilla kirjailtuun asuun ja lierihattuun, jonka reunassa roikkui helmikoristeita. Minulle kerrottiin, että he ovat huichol-intiaaneja, jotka ovat hyvin ylpeitä käsityöperinteestään. Ostin heiltä muutaman korun ja kotimaahani palattuani alkoi herätä kiinnostus niiden tekemiseen itsekin.
Onneksi työväenopistossa oli kursseja sellaisen opettajan johdolla, joka on itse oppinut helmitöitä juuri Meksikossa. Sitten opettelin pikku hiljaa itsekseni yhä monimutkaisempia malleja, samalla kun metsästin erivärisiä helmiä. Seuraavilla reissuilla ostin lisää koruja, helmipäällysteisiä esineitä ja helmiä vyyhteinä, ja sain niitä myös mieluisina tuliaisina.
Nykyään suositellaan puhumaan alkuperäiskansoista, eikä intiaaneista.
Huicholit kutsuvat itseään sanalla wixárika.
Huicholit ovat Meksikon Sierra Madren vuoristossa, karuissa ja vaikeakulkuisissa olosuhteissa elävä pieni alkuperäiskansa. Erityisen sijaintinsa ansiosta heidän ikivanhat kulttuuriperinteensä ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, vaikka nykyään monet huicholit muuttavatkin kaupunkeihin helpomman elämän perässä.
Kansa tunnetaan erityisesti upeasta, jopa psykedeelisen värikkäästä käsityötaiteestaan, kuten helmin koristelluista esineistä ja lankamaalauksista. Vaikka näitä heidän ”aitoja” käsitöitään on nykyisin saatavilla myös verkkokaupoista, niiden suosio on tuonut mukanaan haasteita: huichol-kuvioita jäljitellään laajasti ympäri maailmaa, ja muun muassa muoti- ja kuosisuunnittelijat ovat hyödyntäneet heidän perinne-elementtejään ilman lupaa.
Ennen kuin eurooppalaiset siirtomaavalloittajat alkoivat tuoda lasihelmiä Amerikan mantereelle vaihtokauppavaluuttana, alkuperäiskansat tekivät helmiä ja koruja eläinten kynsistä, luista ja sarvista, simpukoista, kivistä, puusta ja siemenistä. Sittemmin lasihelmien ja lankojen laaja ja värikylläinen tuotanto ja hyvät kaupankäyntimahdollisuudet ovat nostaneet heidän käsityötaiteensa ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Samoja helmiä ja tekniikoita käyttävät toki muutkin alkuperäisheimot, kuten Amerikan intiaanit ja afrikkalaiset heimot, sekä helmiharrastajat ja käsityöläiset ympäri maailmaa.
Huicholit tunnetaan myös Peyote-kaktuksen käytöstä. Heidän käsityötaiteensa sanotaan kuvaavan niitä näkyjä ja visioita, joita šamaanit ja heimon jäsenet kokevat peyoten aiheuttamien psykedeelisten tilojen aikana. Meksikon alkuperäiskansat tunsivat sen viimeistään 300 eaa. Se sisältää voimakasta meskaliini-nimistä psykoaktiivista alkaloidia. Peyote levittäytyi sittemmin myös Yhdysvaltoihin, jossa lukuisat intiaaniheimot alkoivat käyttää sitä pyhänä päihteenä seremonioissaan.
Käsityöt toimivat huicholeille ikään kuin rukouksina ja historiankirjoituksena. Jokainen teos kertoo tarinan heidän mytologiastaan, luomisesta ja kommunikaatiosta jumalten kanssa.
Heidän käsitöissään toistuvat jatkuvasti tietyt pyhät symbolit, joilla on tarkat merkitykset. Esimerkiksi:
- Peyote-kaktus: Kuvataan usein pyöreänä, kukkamaisena tai tähtimäisenä muotona, joka symboloi elämää, terveyttä ja menestystä.
- Peura: Huichol-kosmologiassa peura ja peyote ovat käytännössä sama asia; peura johdattaa ihmiset peyoten luo. Peura edustaa viisautta ja henkistä opasta.
- Maissi: Elämän ylläpitäjä, joka muodostaa peuran ja peyoten kanssa pyhän kolminaisuuden.
Äkkiseltään voisi luulla, että heidän helmityönsä ovat aivan virheettömiä, mutta yllättäen näin ei olekaan. Kuulin, että he saattavat jopa tahallaan jättää töihinsä virheen – ajatuksena on, ettei sovi uhmata maailmankaikkeutta ja jumalia, koska mikään muukaan ei ole täydellistä. Heidän töistään löytääkin usein jonkin hassun ja helposti huomattavan virheen, joka itseäni kyllä harmittaisi omaan työhön sattuessaan. En tiedä, onko heillä jo siellä vuoristossa käytössä sähkö. Voi kuvitella että kynttilänvalossa, tai muissa ei niin täydellisissä työskentelyolosuhteissa, siellä katukiveyksellä auringonpaahteessa, ei ole vaikeaa olla tekemättä virheitä.
Tutkin asiaa ja löysin tietoa, että tätä ilmiötä kutsutaan usein käsitteellä tahallinen epätäydellisyys (deliberate imperfection tai intentional flaw). ”Amerikan alkuperäiskansojen helmikäsitöissä on hyvin tunnettu perinne jättää työhön tietoisesti yksi vääränvärinen tai väärään paikkaan sijoitettu helmi.”
- Nimi: Tätä kutsutaan nimellä spirit bead (henkihelmi).
- Tarkoitus: Sen taustalla on nöyryys Luojan tai jumalten edessä. Uskomuksen mukaan ihminen ei voi eikä saa luoda mitään täydellistä, sillä vain Luoja on täydellinen. Täydellisyyden tavoittelua pidettiin ylimielisenä. Henkihelmi myös ”päästää käsityöläisen hengen vapaaksi” teoksesta, jotta se ei vangitse tekijänsä sielua.
Vastaavia ilmiötä löytyy myös muualta maailmasta:
Persianvirhe (Persian flaw) matonkudonnassa. Kudottuihin, uskomattoman yksityiskohtaisiin mattoihin jätettiin usein tietoisesti pieni lanka- tai värivirhe. Syy: Islamilaisen filosofian mukaan vain Allah (Jumala) on täydellinen, ja virheettömän esineen valmistaminen olisi Jumalan uhmaamista tai itsensä nostamista Hänen tasolleen.
Amish-tilkkutäkit: ”Humility blocks” (Nöyryyspalat)
Yhdysvalloissa amish-yhteisöjen perinteisissä käsintehdyissä tilkkutäkeissä (quilts) esiintyy usein vastaava ilmiö. Tilkkutäkin muuten symmetriseen kuvioon saatetaan ommella yksi selkeästi vääränvärinen tai -muotoinen kangaspala.
Irlantilainen kansanperinne ja haltijat. Irlantilaisessa neulonta- ja virkkausperinteessä virheellä on puolestaan suojeleva ja käytännöllisempi merkitys. Tarinoiden mukaan täydellinen käsityö herättäisi kateellisten ja turhamaisten haltijoiden (faeries) huomion. Haltijat saattaisivat viedä täydellisen esineen – tai jopa sen tekijän – mukanaan. Pieni virhe pitää pahat henget ja haltijat loitolla.
Minä pyrin kunnioittamaan huicholien perintöä pitämämällä oman harrastukseni pienimuotoisena ja luomaan omiakin malleja (ihan ilman päihdykkeitä). Suomalaiseen sielunmaisemaan sopii hillitympi värimaailma ja rauhallisemmat kuviot. Virheisiin suhtautuminen on vielä työn alla.
Kirjoitin virheiden ja sattumien sietämisestä oman postauksen.