Tämän hetken lempivärini; oranssi

Oranssi on yksi voimakkaimmin meihin vaikuttavista väreistä.

Oranssi on energinen, lämmin ja huomiota herättävä väri, joka yhdistää punaisen voiman ja keltaisen ilon.

Oranssi stimuloi kehoa ja mieltä, lisää aktiivisuutta ja torjuu väsymystä. Se edustaa positiivisuutta, seikkailumieltä, rohkeutta ja aurinkoista tunnelmaa. Väri rohkaisee vuorovaikutukseen, avoimuuteen ja inspiroi luovaa ajattelua. Sitä pidetään yhtenä kuumimmista väreistä, ja se symboloi aurinkoa, tulta sekä syksyn satoa.

(Päivittyvä postaus)

Oransseja asioita

• Appelsiini, mandariini, klementiini, porkkana, kurpitsa, bataatti, mango, persikka, tyrnimarja, aprikoosi, papaija, persimoni (kaki).
• Kettu, tiikeri, orava, klovnikala (nemo), oranki, kääpiösnautserin pepper&salt-pennut (joskus vivahteena), monien perhosten siivet (kuten monarkkiperhonen).
• Auringonlasku, auringonnousu, tuli, lieskat, hehkuva laava, syksyn ruska-lehdet.
• Meripihka, karneoli, aurinkokivi, oranssi safiiri, tiikerinsilmä.
• Varoitusliivit, liikennekartiot, pelastusrenkaat, huomioväriset takit, koripallo, oranssit Fiskarsin sakset.
• Postilaitoksen väri monissa maissa

1500-luvulta aina 1800-luvulle saakka saksalainen aatelissuku Thurn und Taxis hallitsi valtavaa osaa Euroopan postilaitoksista ja loi historian ensimmäisen suuren postiverkoston. Suvun postiljonnit pukeutuivat tunnistettaviin punertavankeltaisiin takkeihin ja viittoihin. Tästä perinnöstä johtuen oranssia ja keltaista kutsuttiin saksalaisella alueella pitkään ”postiväreiksi” (postgelb), ja väri liitetään monissa maissa postitoimintaan edelleen.

Väripsykologia ja fysiologiset vaikutukset

Oranssi on yksi voimakkaimmin meihin vaikuttavista väreistä:

• Markkinointi ja brändit: Oranssi herättää huomiota ja luo ystävällisen, helposti lähestyttävän mielikuvan. Sitä käytetään myös stimuloimaan ostohaluja ja ruokahalua.
• Sisustus ja ympäristö: Pieninä annoksina se tuo tilaan lämpöä ja eloisuutta, mutta liiallisena käytettynä kirkas oranssi voi tuntua levottomalta tai painostavalta.
• Ruokahalu: Oranssin on todettu tutkitusti lisäävän ruokahalua ja stimuloivan ruoansulatusta. Tämän vuoksi monet ravintolaketjut käyttävät sitä logoissaan ja sisustuksessaan.
• Mieliala: Väri yhdistetään usein luovuuteen, elinvoimaan, iloon ja energiaan. Se on dynaaminen väri, joka herättää huomiota mutta ei tunnu yhtä aggressiiviselta kuin puhdas punainen.

Kulttuuriset ja poliittiset merkitykset

• Henkisyys: Monissa Aasian uskonnoissa, kuten kungfutsalaisuudessa, hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa, oranssi (erityisesti sahrami) on pyhä väri, joka symboloi pyhittäytymistä, puhtautta ja valaistumista.
• Hollanti: Oranssi on Alankomaiden kansallisväri kuningashuoneen (Orania-Nassau) mukaan, ja maa muuttuu kirjaimellisesti oranssiksi mereksi esimerkiksi jalkapallon arvokisojen aikaan.
• Politiikka: Oranssista on tullut myös erilaisten kansannousujen tunnus, kuten Ukrainan vuoden 2004 oranssista vallankumouksesta.

Tieteellisiä faktoja

• Oranssin värisävyjä aistitaan, kun näköjärjestelmän pääosin punaiselle ja osittain vihreälle valolle herkät verkkokalvon tappisolut ovat aktiivisia.
• Oranssi on valon spektrillä punaisen ja keltaisen välissä aallonpituuden ollessa noin 585–620 nanometrin mittaluokkaa.
• Television ja tietokoneen kuvaruudulla oranssia nähdään silloin, kun värinäytön RGB-värivaloista punainen (R) ja vihreä (G) ovat valoisuusarvoiltaan vaikkapa 250 ja 175 ja sinisen (B) ollessa 0 (skaalalla 0–255). Vähennettäessä valoisuusarvoja saadaan näkyviin ruskeita värisävyjä.
• Oranssin vivahteita on monia. Huomiota herättäviä, voimakkaimpia sävyjä käytetään muun muassa varoitusväreinä rakennustyö- ja onnettomuuspaikoilla auto- ja lentoliikenteessä. Lentäjien varoittamiseksi mastoissa ja korkeissa rakennuksissa käytetään usein ”international orange” -sävyä, joka näkyy kauas huonossakin säässä.
• Vastaväri: Oranssin vastaväri on sininen, joka raikastaa ja tasapainottaa sen intensiivisyyttä.

Appelsiinit toivat sanan ”oranssi”

Oranssin värin nimeämiselle ei pitkään koettu tarvetta Euroopassa. Väriä kutsuttiin yksinkertaisesti ”keltapunaiseksi”. Kaikki muuttui, kun appelsiinit tuotiin Eurooppaan noin 900- tai 1000-luvulla arabialaisten kauppiaiden matkassa. Väritermin tunnettavuus kasvoi appelsiinien tunnettavuuden myötä. Koska eurooppalaisilla ei ollut erillistä sanaa tälle kirkkaalle värille, he alkoivat kutsua väriä suoraan hedelmän nimen mukaan.

Persiankielinen narang ja arabiankielinen ’Naranj’ tulevat sanskriitin sanasta narangah, (=”norsujen suosimaa hedelmä” tai appelsiinipuu) Kun arabit toivat hedelmän Espanjaan, siitä tuli espanjaksi naranja. Ranskassa sanan alkukirjain muuttui (todennäköisesti siksi, että sana une narentge kuulosti samalta kuin une orange), ja siihen vaikutti myös kullanvärinen ranskan sana or. Tästä syntyi sana orange, joka lainattiin sellaisenaan englantiin.

Miksi suomessa hedelmä on ”appelsiini” (eikä jokin naranja tai orange -muunnos)

Kun appelsiini alkoi yleistyä Pohjois-Euroopassa, kaikki maat eivät ottaneetkaan sanaa vastaan Etelä-Euroopan kautta. Moni kieli (kuten suomi, ruotsi, saksa ja venäjä) nimesi hedelmän sen alkuperämaan mukaan.

Appelsiinit olivat kotoisin Kiinasta, ja ne tuotiin Eurooppaan hollantilaisten laivojen mukana. Alankomaissa (hollannin kielessä) hedelmää kutsuttiin nimellä appelsien. Tämä tarkoitti kirjaimellisesti ”Kiinan omena” (appel = omena, Sina = Kiina).

”Kiinanomenanväri” olisi ollut liian kömpelö suomennos, joten suomen kieleen otettiin käyttöön oranssi. Suomen kieleen oranssi on vakiintunut vasta 1900-luvulla, ja vielä 1900-luvun puolivälinkin sanakirjoissa puhuttiin appelsiininkeltaisesta.

Oranssi pigmentti

Ennen synteettisten värien keksintöä kirkkaan oranssin valmistaminen oli vaikeaa ja jopa vaarallista.

Ensimmäisiä oranssin pigmenttejä olivat luonnon okrat, jotka liikkuivat keltaokran ja punaokran välimaastossa. Kuten kaikki maapigmentit, nämä sävyt olivat melko sameita ja sisälsivät epäpuhtauksia jotka alensivat värien intensiteettiä.

Muinaisessa Egyptissä ja Roomassa käytettiin realgaari-nimistä mineraalia, joka sisälsi erittäin myrkyllistä arseenia.

1800-luvulla keksitty kromioranssi ja myöhemmin kadmiumoranssi mullistivat taidemaailman. Erityisesti impressionistit ja ekspressionistit, kuten Vincent van Gogh, ihastuivat väriin ja käyttivät sitä tuomaan maalauksiinsa hehkua ja valoa.

Muinaisessa Egyptissä ja Rooman valtakunnassa kirkkaan oranssia väriä saatiin auripigmentti- ja realgaari-nimisistä mineraaleista. Nämä mineraalit esiintyvät luonnossa usein tulivuorten purkausaukoissa, joten jo niiden louhinta oli äärimmäisen vaarallista. Mikä pahinta, molemmat mineraalit sisältävät runsaasti tappavaa arseenia. Rooman valtakunnassa auripigmentin louhinta oli käytännössä kuolemantuomio, ja sitä tekivät orjat ja vangit. Koska mineraali kimmelsi kauniisti ja oli väriltään punakeltaista, se oli myös alkemistien suosikki. He uskoivat, että tästä myrkyllisestä aineesta voisi salaisen kaavan avulla valmistaa aitoa kultaa.

Porkkana ei ole aina ollut oranssi

Alun perin ihmisen viljelemät porkkanat olivat violetteja tai keltaisia. Nykyisin tuntemamme oranssi porkkana jalostettiin vasta 1400–1600-luvulla Länsi-Euroopassa (tarinan mukaan kunnianosoituksena juuri Hollannin Vilhelm Oranialaiselle). Oranssi väri tulee beetakaroteenista, jonka elimistömme muuttaa A-vitamiiniksi.

Tietolähteenä mm. Wikipedia